Tänään oli odotettu Sintra-päivä linnoineen ja palatseineen: kaupunkia kutsutaankin satulinnojen kaupungiksi. Metsäisen Sintra-vuoriston rinteillä kohoaa useita hienoja palatseja, joita kaikkia ei kyllä yhden päivän aikana ennätä tutkailla. Aamiaisen jälkeen junailimme paikallisjunalla Amadorasta Sintraan – tosin pientä haastetta oli päästä Interrail-lipuilla juna-asemien porteista läpi. Selvitimme, että meidän pitää etsiä kultakin paikallisasemalta eri portti kuin varsinaisilla lipuilla matkustavat. Lähtöasemilta saimme portin auki ilmoittamalla lähdöstämme lippukassalle, mutta junasta paluu olikin jo hankalampaa. Onneksi löytyi avuliaita ihmisiä.
Sintran asemalla hyppäsimme etukäteen maksamaamme hop-on hop-off -bussiin. Valittavana oli kaksi eri reittiä, ja lähdimme sille, johon kuului kolme kohdetta. Selvisi, että näin sunnuntaina oli liikkeellä muitakin turisteja, mutta hyvin mahduimme sekaan.
Ensimmäinen kohteemme oli Biester Palace, Palácio Biester, josta on hienot näkymät Sintraan. Palatsi on yksityisomistuksessa, ja se on ollut avoinna vierailijoille vasta vuodesta 2022 lähtien, vaikka se onkin valmistunut jo vuonna 1907. Palatsi oli tosi hienosti hoidettu, ja puutarha oli satumainen lampineen, vesiputouksineen, siltoineen ja lukuisine eksoottisine kasveineen. Aamupäivästä tässä kohteessa oli vielä rauhallista, saimme kulkea siellä omaan tahtiimme, eläkeläishinnalla. Ja vielä pieni knoppi: vuonna 1999 palatsia käytettiin Roman Polanskin elokuvassa Yhdeksäs portti, jonka pääosassa oli Johnny Depp. Alakerrassa pyöri tämä elokuva, ja pihalla oli pahvi-Depp.
Toisena reitillämme oli Moorish Castle, Maurien linnoitus, Castelo dos Mouros. Se on Afrikan Maurien 700–800-luvuilla rakennuttama linnoitus Sintran ja Lissabonin puolustamiseen. Linnan rauniot restauroitiin 1800-luvulla, ja toki korjattavaa riittää yhä vain. Päivä oli aurinkoinen ja lämmin, joten kiipeäminen lukuisia kivisiä rappuja ylös ja alas otti melkein kunnon päälle. Muureilta ja torneista oli kyllä hienot näkymät, ja olimme näkevinämme yhdessä tornissa Suomen lipun – liekö ollut harhaa.
Kolmatta kohdettamme Pena Palacea, Penan palatsia, Palácio de Pena, kehutaan Sintran linnakaupungin ykköskohteeksi. Palatsi rakennettiin vuonna 1839 alun perin Portugalin kuninkaallisten kesäasumukseksi. Toki se oli upea, mutta täällä oli turisteja jo niin paljon, että lippujen oston yhteydessä saimme ajan, jolloin oli meidän vuoromme tutustua linnaan. Siinä sitten kävelimme muiden innokkaiden mukana jonossa pitkin palatsin lukemattomia huoneita ja käytäviä. Myynnissä oli kahta erilaista pääsylippua. Edullisemmalla olisi päässyt linnan ulkopuolelle sekä linnaa ympäröivään puistoon. Ostimme kuitenkin liput, joilla pääsimme myös palatsin sisätiloihin (18 euroa/eläkeläinen). Puutarhaan emme enää oikein jaksaneet tutustua muuten kuin katsomalla sitä muureilta.
Melko ryytyneinä tulimme taas paikallisjunalla Sintrasta Amadoraan. Kunhan nukumme yön yli, katsomme, mitä tekisimme huomenna, sillä Portugalin rautatielakon vuoksi jäämme vielä yhdeksi päiväksi paikoillemme.