Aamusta pyykille, aamiaiselle ja sitten nokka kohti Barcelonaa. Homman piti olla helppo, mutta kun tulimme Tarragonan asemalle, ei junaa Barcelonaan näkynyt taululla. Kävimme kyselemässä lippuluukulta, missä on vika, ja virkailija toisti espanjaksi: kunit, kunit. Siinä sitten ihmettelimme, mistä mahtaa olla kyse, kunnes selvisi, ettei Barcelonaan ole tänään suoraa junayhteyttä vaan ensin pitää mennä junalla asemalla nimeltä Cunit ja siitä sitten bussilla Barcelonaan. Huomenna suora yhteys kuulemma jo kulkee. Toivotaan niin.
Kun pääsimme perille Barcelonaan, huomasimme, että metro on helpoin kulkuväline kaupungin sisällä. Ostimme metroliput asemalle Sagrada Familia, ja perfecta: viimeinkin saimme omin silmin todistaa tämän mahtavan kirkon olemassaolon! Muutkin turistit olivat ennättäneet paikalle, joten sisälle emme edes haaveilleet menevämme. Mutta (hankalaa) kuvattavaa löytyi ulkopuoleltakin: tornit kohoavat korkeuksiin, joten niiden vangitseminen kuvaan on haasteellista. Olemme matkoillamme nähneet monenlaisia kirkkoja ja katedraaleja, mutta kyllä Sagrada Familia on yliveto. Ja kirkkoa rakennetaan yhä: paikalla oli nostokurkia, osa rakennelmista oli huputettuja ja työ jatkui.
Sagrada Familia, Temple Expiatori de la Sagrada Familia, roomalais-katolinen basilika on ollut rakenteilla vuodesta 1882, ja nykyään arvioidaan, että kirkko voisi olla melko valmis vuonna 2026 mutta täysin valmis vasta vuoden 2040 jälkeen. Näkee ken elää. Kirkko on arkkitehti Antoni Gaudin suurin ja viimeinen työ. Tarinan mukaan Gaudi muutti lopulta kirkkoon asumaan ja eli siellä erakkona 16 viimeistä elinvuottaan. Ja yllätys: kyseessä on Unescon maailmanperintökohde.
Kun olimme kuvanneet kirkkoa puolelta jos toiselta, lähdimme kävellen kohti arkkitehti Gaudin muita luomuksia Passeig de Gràcia -kadulle. Katu on paitsi ostos- ja ravintolakatu myös kuuluisimpien Gaudin suunnittelemien rakennusten sijaintikohde. Siellä on muitakin merkittäviä rakennuksia, joita on rakennettu Gaudín hengessä.
Tämän jälkeen olimme sitä mieltä, että oli aika palata omia jälkiämme takaisin: ensin metrolla sille pysäkille, jolle bussi meidät aamulla jätti, siitä bussiin ja sitten junaan. Kun olimme takaisin Tarragonassa, kävimme vielä kaupassa ostamassa eväitä huomiselle junamatkalle ja hakemassa alakerran lähiruokapaikasta take awayt. Lopuksi pakkasimme rinkat mahdollisimman valmiiksi huomista lähtöä varten, ja pääsimme suht aikaisin unille. Olipa taas seikkailupäivä 😊. Reilimme alkaa olla nyt puolivälissä, joten pikkuhiljaa alamme suunnata kohti Keski-Eurooppaa ja siitä sitten yhä pohjoisemmaksi.
Jari: Ukko Timonen kyllästyi etelän huolettomaan meininkiin. Tuntuu, että joka päivä on säätämistä, paikkalippuja, epävarmuutta, liikaa järjestelmien suunnittelemattomuutta. Huomenna jo matkustamme Ranskan puolelle. Keski-Euroopassa on järjestelmällisempi meininki. Jos katsastas muutaman suurkaupungin…