Hyvien yöunien ja omatoimiaamiaisen jälkeen Jari lisäsi kuvia reilisivustomme galleriaan ja Jaana pusasi netistä lippuja Wienin julkisen liikenneverkoston kulkuvälineisiin. Ostimme kahden päivän rajoittamattomat liput, jotka tulivat heti käyttöön, kun suuntasimme tämän reilin ensimmäiseen sotahistorian museoon, Heeresgeschichtliches Museum. Ratikkakyydillä, Straßenbahn pääsimme mukavasti perille.
Meitä odotti jo ulkoapäin komea rakennus, joka on valmistunut vuonna 1856 ja on siksi kaupungin vanhin museo. Se keskittyy Habsburgien monarkian historiaa 1500-luvun lopulta monarkian hajoamiseen vuonna 1918. Museossa on runsaasti upeita sotaan liittyviä maalauksia ja esineistöä, jopa auto, jossa Itävalta-Unkarin kruununperillinen Franz Ferdinand ja hänen vaimonsa ammuttiin vuonna 1914. Sarajevon laukauksina tunnettu tapahtuma käynnisti ensimmäisen maailmansodan.
Esillä on myös paljon maalauksia Itävallan keisarista, Unkarin ja Böömin kuninkaasta Frans Joosefista (saks. Franz Joseph) ja useita keisarille ja hänen pojalleen, kruununprinssi Rudolfille, kuuluneita henkilökohtaisia esineitä. Frans Joosef hallitsi maataan 68 vuoden ajan, mutta häntäkin kuuluisampi taitaa olla hänen vaimonsa Elisabet eli Sissi tai Sisi, josta on tehty elokuviakin, pääosassa Romy Schneider.
Museon jälkeen kävimme asunnolla päiväleposilla, ja sitten jatkoimme metrolla matkaa Wienin vanhaankaupunkiin. Piipahdimme keskiaikaisessa goottilaisessa roomalaiskatolisessa katedraalissa, Stephansdom, Pyhän Tapanin tuomiokirkko. Kirkossa oli parhaillaan menossa messu, ja kävin tapani mukaan sytyttämässä kynttilän kaikille rakkaillemme.
Ilma oli aika viileä, noin 10 astetta, joten tulimme vanhankaupungin kierrokseltamme täpötäydellä metrolla asuntomme läheltä bongaamaamme ruokapaikkaan, ja vihdoin tulivat Schnitzelitkin syötyä. Sitten kotimaan uutiset, urheiluruutu ja kauniille unille.