Aamiaisen aikana Lyonissa oli puhelimeen tullut ilmoitus junalakon mahdollisista vaikutuksista tämän päivän aikana. Hups! Mutta ei auttanut jäädä tuleen makaamaan, joten lähdimme rinkat selässä kohti asemaa katsastamaan tilannetta. Onneksemme meidän junaamme ei ollut peruttu, joten pääsimme puksuttamaan paikallisjunalla kohti Geneveä ja siitä sitten Intercity-junalla kohti Zürichiä, Pohjois-Sveitsiä. Kumpaankaan junaan ei tarvinnut paikkalippuja, joten helpotus tämäkin. IC-junassa olimme ihan ykkösluokassa. Tosin huvit olivat vähissä, sillä Sveitsi ei kuulu raoming-alueeseen, jolloin netti maksaa 6 snt / Mt. Eli nettiä selattiin vasta hotellin ilmaisessa wifissä.
Netissä kerrottiin, että Zürichiä, Sveitsin suurimmasta kaupungista ei puutu mitään: sijainti järven ja Limmat-joen rannalla lumihuippuisten vuorten lähistöllä on kuin suoraan sadusta. Väitetään jopa, että elämänlaatu 400 000 asukkaan Zürichissä olisi maailman korkein. No, ei unohdeta, että Suomi on maailman onnellisin maa 😊
Tänään Zürich otti meidät kuitenkin vastaan viileästi: asteita oli noin 10 ja tuuli aika navakasti. Kun olimme kirjautuneet hotelliin, lähdimme selvittämään, miten pääsemme aamulla aikaisin päärautatieasemalle seuraavaa siirtymistä varten. Kysyimme asiaa respasta, ja saimme kuulla, että mahdollisuuksia oli kaksi: joko mennä ratikalla (hidas) tai ostaa liput Hardbrückelle, eräänlaiselle maanpäälliselle (?) metrolle (nopea). Lähdimme tutkailemaan tilannetta, ja kyselimme paikallisilta vielä apuja. Tilanne alkoi selvitä, ja huomenna aamusta suuntaamme Hardbrücken lippuautomaatille, ja toivomme, että kortti toimii, sillä emme ole vaihtaneet Sveitsin frangeja näin lyhyttä vierailua varten.
Seuraavaksi oli myöhäisen lounaan vuoro. Kävimme myös lähi-Coopissa kyselemässä adapteria, mutta juuri tarvitsemamme oli loppu, joten ostimme sen sitten hotellilta. Olimme kysyneet respasta adapteria lainaan, mutta virkailija kertoi, etteivät he enää lainaa niitä, sillä ne eivät olleet palautuneet takaisin. Samalla respareissulla selvitimme myös, onko hanavettä turvallista juoda, ja kuulemma on. Etelä-Euroopassa olimme olleet pulloveden varassa, joten nyt helpottaa tässä kohtaa.
Kaiken tämän jälkeen olimme jo aika ryytyneitä, joten palasimme hotellille ja menimme ajoissa nukkumaan. Sentään pari hauskaa arkipäivän asiaa Zürichistä bongasimme: liikennevaloissa jalankulkijan on mahdollista valita kävelykeppimerkki, joka tarkoittaa joko hidasta kulkua tai valkoista keppiä – tarkoitus ei selvinnyt. Ja WC-pöntöt ovat tavallista korkeampia, sillä sveitsiläiset haluavat olla vuoren huipulla jopa vessassa 😊
Tyttäremme Anni kirjoitti taannoin, että olisi kiva kuulla, miten valitsemme kohteet ja miltä junassa matkustaminen tuntuu – miten saamme ajan kulumaan. Vastasinkin hänelle, että kun aloimme miettiä tätä toista reiliämme, listasimme, missä maissa haluaisimme käydä ja mitkä nähtävyydet kiinnostaisivat: netti ja esim. fb:n matkailuryhmät tarjoavat hyviä vihjeitä. Mutta varauduimme myös muutoksiin, eli emme buukannet esim. kaikkia majoituksia etukäteen. Tälläkin hetkellä reilin loppupuoli on vielä avoin. Päivitämme itsellemme matkasta pienimuotoista Exceliä, joka laskee jäljellä olevat päivät, jotta ennätämme kotiin ennen reililipun umpeutumista.
Junamatkat rajoitamme yleensä 4–5 tuntiin kerralla, eli teemme ns. väliyöpymisiä kaupungeissa, joihin meillä ei ole tarkoituskaan tutustua syvällisemmin. Näissäkin kohteissa kyllä ennätämme yleensä tehdä ainakin pienen kierroksen. Junassa kirjoitellaan matkapäiväkirjaa, tarkennetaan reittiä, varataan majoituksia – jos netti toimii suht kunnolla, ja tietysti ihaillaan maisemia. Jaanalla on lukemista mukana, Jari kuuntelee äänikirjoja. Matkat sujuvat yleensä joutuisasti.